Oheisessa YLE-areenan haastattelussa on hyvää pohdintaa ravitsemuksesta. Yleisistä peloista ja vallitsevista ennakkoluuloista syömisen suhteen.
Niin kuin usein sanonkin; ruuan kuuluu olla polttoainetta ja sitä tulee saada suhteessa kulutukseen. Eipä sitä 1000 km ajella ihan parilla litralla bensaa tankissa, vaan kyllä sitä polttoainetta enemmän kuluu, samoin kuin öljyäkin…
Eli meidän tulisi syödä sen mukaan , kuinka liikutaan ja eletään.
Törmään usein, tässäkin haastattelussa esiin tulleisiin, ongelmiin ravinnon vähyydestä suhteessa kulutukseen, ei kertakaikkiaan uskalleta syödä.
Hiilareita pelätään ja rasvat ovat monelle ovat suoraan helv…tä
Tässä kohtaa herää kysymys, että millä ihmeellä me sitten sitä omaa kehoa kehitetään ja rakennetaan jos keholta puuttuu rakennusaineet..?
Treenaaminen on aivan turhaa , mikäli keho ei pysty palautumaan. Tällöin homma seisoo ja pahimmillaan sairastutaan tai tulee loukkaantumisia.
Olen törmännyt niin nuoriin urheilijoihin kuin myös aikuisiin, jotka iltatreeneissä toteavat syöneensä viimeksi koulussa/aamulla, kahdeksan-kymmenen tuntia sitten… ja treenata pitäisi…
Meilläpä ei tällöin sitten treenatakaan , vaan keskustellaan. iso piste.
Osalla nämä ongelmat syntyvät tiedon vähyydestä, eli ei välttämättä tiedetä ja osata yhdistää sitä kuinka tärkeää oikeanlaisen ravinnon syöminen on omalle keholle (elintoiminnoille), jaksamiselle (ajatustoiminnalle, vireystilalle) ja urheilijoilla ennen kaikkea omalle kehittymiselle rakkaan lajin parissa.
Mikäli syy on tiedon vähyydessä on ongelman ratkaisu suhteellisen helppoa. Tällöin tieto ja informaatio jaetaan.
Se pureskellaan ja prosessoidaan sellaiseen muotoon, että se opitaan myös viemään omaan arkeen konkreettisesti.
Toinen syy onkin haastavampi; ennakkokäsitykset, henkiset paineet ja ulkonäkökriteerit.
Sosiaalinen ympäristömme on nykyään hyvin laaja. Media, some, sosiaaliset suhteet luovat paineita tietynlaiseen ulkoiseen habitukseen , mikä määrittää oma paikkaamme sosiaalisessa hierarkiassa. Ihminen on laumaeläin ja haluamme sopeutua joukkoon, tiedostamatta tai tiedostaen.
Iällä ei ole väliä ; olet sitten nuori, nuori aikuinen, ruuhkavuosilainen, eläkeläinen… samojen ongelmien kanssa kamppailee moni. Omiin ajatuksiin on juurtunut ajatus tietynlaisesta fyysisestä ulkomuodosta, jonka voi saavuttaa vain syömällä/syömättä, mutta ruoka on , joka tapauksessa , määrittävä tekijä. Vaikka periaatteessa sitä se ei fyysisesti ole, ainoastaan emootio ja omat ajatukset ovat tehneet ravinnosta määrittäjän , jolla halutaan saavuttaa/kontrolloida jotakin. Ruoka on jalustalla.
Silloin kun ravinto ei ole vain fyysistä polttoainetta vaan mukaan tulee emootio ollaan paljon syvemmällä. Silloin informaatio ei enää riitä , vaan lähdetään hieman pidemmälle tutkimusretkelle. Tämä onkin sitten jo ihan eri tarina. Johon en nyt lähde tällä kertaa jatkamaan.
Summa summarum .
Syödään hyvin , hyvää ruokaa, hyvillä mielin .
Arvostetaan kehoamme ravitsemalla sitä hyvin, hyvillä raaka-aineilla.
Rakastetaan toinen toisiamme sellaisina kuin ollaan.
Hyvää 
viikonloppua jokaiselle 
Jonna